Porin kulttuurisäätöPorin kulttuurisäätö
Pällistelyn ylistys:
Taide, luonto ja matkailu koettuna ja kuviteltuna elämyksenä
__
Porin kulttuurisäädön praktiikan ydin on paikkasidonnaisessa taiteessa ja kollektiivisissa projekteissa. Hankkeita motivoi uteliaisuus erilaisia lokaatioita ja tutkimuksellisia kysymyksiä kohtaan, sekä halu jakaa tämän uteliaisuuden syyt ja seuraukset taiteilijoiden ja erilaisten yleisöjen kesken: pällistellä ensin itse, sitten yhdessä. Työskentelyssä paikkasidonnaisuus tarkoittaa taiteen tapahtumista tietyssä paikassa, sen ehdoilla, ja sen erityispiirteisiin reagoiden. Syntyvät näyttelyt ovat tiloja ja tilanteita, joissa esityspaikat nousevat teosten tai rakennettujen reittien kautta esiin kulloisenkin teeman kontekstissa. Usein teema ja paikka kulkevat käsi kädessä: esimerkiksi turismista ja talviurheilusta tunnetussa Sotkamossa Porin kulttuurisäädön #Holiday365-näyttely (2023) pureutui työn, loman, taiteen ja urheilun käsitteisiin ja risteymiin. Tässä esseessä näiden teemojen käsittelyä laajennetaan kohti Paljakkaa, siellä sijaitsevaa kovaonnista hiihtokeskusta ja alueen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kysymyksiä lähestytään aiemmista projekteista kerätyn tiedon ja henkilökohtaisten muistojen ja kokemusten pohjalta. Taustalla vaikuttaa ajatus taiteesta elämyksellisenä muutosvoimana, joka mahdollistaa asioiden jakamisen.
Taide on aina muutakin kuin itse teos. Kokemuksessa yhdistyy kokijan oma historia, muistot ja tunteet, paikka, johon taide on sijoitettu, sekä taiteen historia, jonka kautta teos tulee tehdyksi ja ymmärretyksi juuri sellaisena, kun se kokijalle näyttäytyy. Lisäksi taiteella on aina sosiaalinen ja poliittinen ulottuvuus, vaikkei tämä kokemuksessa päällimmäisenä nousekaan esiin. Taiteen sosiaaliset, poliittiset ja kokemukselliset ulottuvuudet perustuvat sen esteettiseen voimaan. Taide pysäyttää, luo katkoksia arjen soljuvaan tuttuuteen, tarjoaa uusia perspektiivejä, hämmästyttää,
yllättää ja ilahduttaa. Taide on paljon muutakin kuin mitä voidaan silmin havaita, mutta tässä tekstissä keskitymme nimenomaan ylistämään pällistelyä. Sille, että voimme suunnata kaiken energiamme ihmettelyyn.
Pällistellä sanan alkuperä on sanassa ”pälyä”, ”pälytä”; vilkuilla levottomana, arasti, uteliaasti epäluuloisesti. Pällistely puolestaan on ”ihmeissään katsomista”. Porin kulttuurisäätö on toiminnassaan halunnut vaalia taiteen kokemuksen ihmettä ja siihen liittyvää uteliaisuutta, mutta toisaalta pyrkiä myös luomaan tilanteita, joissa arkuus, levottomuus ja jopa epäluulo voidaan lopulta kääntää esimerkiksi uudenlaiseksi ymmärrykseksi. Pällistely antaa luvan jäädä kokemuksen äärelle, silloinkin kun ei voida varmasti vielä tietää, mistä kokemuksessa on kysymys. Taide mahdollistaa eksymisen tunteen ilman tarvetta eksyä paikkoihin, jotka eivät meille kuulu.
__
Julkaistu Mustarinda-lehden Elinvoima numerossa (2023).
In Praise of Pällistely:
Art, nature and tourism as felt and imagined experiences
Pällistellä = to gawk, to look at something with a wondering and curious gaze
__
The core of Porin kulttuurisäätö’s practice lies in site-specific art and collective projects. The projects are motivated by curiosity about different locations and research questions, and by the desire to share these reasons and the results of this curiosity with artists and diverse audiences: to wonder first collectively, then together with others. The site-specificity of the work means that the art takes place in a particular site, on its terms, and in response to its specific characteristics. The realised exhibitions are spaces and situations in which the exhibition sites emerge through works or constructed routes in the context of a particular theme. Often theme and place go hand in hand: for example, in Sotkamo, a town known for tourism and winter sports, the #Holiday365 exhibition (2023) explored the concepts and intersections of work, holiday, art, sports and tourism. In this essay these themes are extended towards Paljakka, the unlucky ski resort in Puolanka, Kainuu and the future potential of the area. These questions are approached through knowledge gathered from previous projects, personal memories and experiences. The underlying premise is the idea of art as an experiential subversive force that enables both sharing and encounters.
Art is always more than the artwork itself. The experience combines personal histories, memories, emotions and the place where the art is placed, as well as the history of the art through which the work is made, interpreted and understood. Moreover, art always has a social and political dimension, even if this wouldn’t be the central aspect of the experience. The social, political and experiential dimensions of art derive from its aesthetic power. Art interrupts the everyday flow, creates breaks in the fleeting familiarity of everyday life, offers new perspectives, astonishes, surprises and delights. Art as an experience is much more than what can be seen with the eyes, but this text focuses on the praise of adulation and the moment when all energy can be devoted to wondering.
The origin of the word “pällistellä” is in the word “pälyä” or “pälytä”: “to gawk”, to glance anxiously, timidly, curiously or suspiciously. “Pällistellä”, on the other hand, is also to “look on in wonder”. Porin kulttuurisäätö has nurtured the wonder of the experience of art and curiosity, but also created situations in which shyness, anxiety and even suspicion can ultimately be translated into, for example, a sense of new understanding. Pällistellä is to give permission to remain in the experience, even when it is not yet possible to know what the experience is all about. Art allows us to feel lost without the need to get physically lost in places that are not accessible to us or do not belong to us.
__
Published in Mustarinda Magazine, Elinvoima/Vitality issue (2023).