Porin kulttuurisäätöPorin kulttuurisäätö
Lataa pdf tästä
Taiteella ja kulttuurilla on keskeinen rooli yhteiskunnassa, kaupungeissa ja kunnissa. Se lisää hyvinvointia, vahvistaa identiteettejä, luo vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, tuottaa dialogia, sekä tutkii ja muokkaa yhteiskuntaa. Taide ja kulttuuri mahdollistavat uudenlaisten narratiivien esiintuomisen ja niihin samaistumisen, sekä vanhojen tarinoiden uudelleenarvioinnin. Kulttuurikentällä käytävät keskustelut ovat usein suuntaa näyttäviä keskusteluja, jotka myöhemmin valtavirtaistuvat ja ovat siksi tärkeitä. Kulttuuripolitiikkaa käsitellään liian usein erillisenä omana alueenaan, vaikka me kaikki käytämme taidetta ja kulttuuria suoraan tai välillisesti. Taide ja kulttuuri koskettavat ja ne kytkeytyvät erottamattomasti osaksi muita yhteiskunnallisia toimintoja. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä taiteen ja kulttuurin itsenäinen rooli: ne ovat merkityksellisiä sellaisenaan eikä niiden arvo voi olla pelkästään välineellistä, esimerkiksi hyvinvoinnin tuottamiseen sidottua.
Taide- ja kulttuuripolitiikan kohdalla keskustellaan usein, aiheellisesti, kokijoista, mutta haluamme kiinnittää huomion taiteen tekijöihin. Etenkin vapaan kentän toimijat työskentelevät usein pätkätöiden ja projektirahoituksen varassa vailla varmuutta työn ja toimeentulon jatkuvuudesta tai perusturvasta. Kuitenkin juuri suurten instituutioiden ulkopuolelta tuleva toiminta on usein sitä, joka haastaa ja kehittää kulttuurin kenttää ja sitä kautta yhteiskuntaa laajemmin. Kunnallisella tasolla kunnat hyötyvät näistä prekaareista toimijoista, joita on helppo hyödyntää esimerkiksi harjoittelujen ja työllistämistoimien kautta tuottamaan kulttuuria. Tämä osaltaan selittää kulttuurin usein markkinoituja pieniä kustannuksia.
Ammattilainen kuitenkin ansaitsee työstään ammattitaitoaan vastaavan korvauksen ja arvostuksen. Toisaalta kuntatasolla harvoin huomioidaan kuinka pienetkin investoinnit voivat resurssien puutteesta kärsivällä alalla tuntua suurilta. Sen sijaan, että käynnistetään aina uusia hankkeita jotka vaativat uusia investointeja, olisikin ekologisesti ja eettisesti kestävää sijoittaa jo olemassa olevaan toimintaan olemassa olevia resursseja hyödyntäen.
Tavoitteet:
– Taide- ja kulttuuripolitiikan syrjimättömyys: Valtion tukemien ja kunnallisten (museoiden, teattereiden, yliopistojen yms.) instituutioiden sitoutuminen yhdenvertaisuuden ja anti-rasistisen toiminnan edistämiseen kaikilla toiminnan osa-alueilla. Vammaisten henkilöiden tasavertaisiin mahdollisuuksiin taiteen kokijoina ja tekijöinä on panostettava.
– Taiteen moninaisuuden tunnistaminen ja tukeminen: Taide kuvittelee uudenlaisia todellisuuksia. Tämä vaatii uudenlaisia muotoja ja toimintatapoja, jotka eivät välttämättä vastaa perinteistä taidekäsitystä. Tunnistaminen vaatii päättäjiltä ammattitaitoa ja toisaalta kykyä hyödyntää taiteen ammattilaisten moninaisia taustoja.
– Taide ja kulttuuri toimivat vetovoiman välineenä ja alueellisen eriarvoisuuden vähentäjinä: sekä kaupunki- että kuntatasolla taiteen avulla on mahdollista lisätä alueen elinvoimaa. Taide on keino kehittää ja elävöittää muuttotappiokuntia.
– Päättäjiltä vaaditaan ymmärrystä toimijalähtöisestä sisällöstä, jonka toimintaedellytyksiä vahvistetaan ulkopuolelta tulevien hankkeiden sijaan.
– Taide toimii jo globaalin ja lokaalin risteyskohdassa, samalla kun se on paikallisesti merkityksellistä on se myös vuorovaikutuksessa kansainvälisen verkoston kanssa. Tästä on mahdollista ammentaa oppia mm. koulutuksessa, kasvatuksessa, sekä kaupunkien/kuntien palveluissa ja toiminnassa.
– Taiteelle kirjataan usein merkittäviä tehtäviä ja toisaalta myös oikeuksia strategiaohjelmiin: Seurantaa, läpinäkyvyyttä, asiantuntijuutta ja uusia rooleja tulisi lisätä, jotta nämä papereilla esitettävät näkökulmat myös toteutuvat.
– Kaupunkien ja kuntien on otettava lupauksensa vakavasti: Esimerkiksi monen kaupungin ohjelmiin kirjattu tavoite tilojen osoittamisesta taidetoiminnalle olisi merkittävä apu, mutta tämä ei toteudu ilman kaupunkien eri elinten yhteistä tahtotilaa ja tästä toiminnasta vastaavia nimettyjä henkilöitä
– Koronaelvytys: taide ja kulttuuri kuuluvat pandemiasta eniten kärsineisiin aloihin. Säätiöiden korona-apurahat eivät ole riittävä keino alan elvyttämiseen, eivätkä kunnat voi laskea niiden varaan, vaan uudelleenrakennus vaatii merkittävää lisäystä kulttuuriin panostuksessa. Toisaalta uudelleenrakennus on myös mahdollisuus uudenlaiselle ajattelulle ja tavoitteille, jossa taiteen ja kulttuurin ammattilaisilla on merkittävä rooli sekä osaamista. Tarvitaan kattava suunnitelma, jossa otetaan huomioon myös veikkausvarojen väheneminen tulevaisuudessa sekä uudenlaisten rahoitus- ja yhteistyömallien rakentamista.
Download pdf here
The role of art and culture in societies, cities and municipalities is central. Art increases wellbeing, strengthens local identities, presents alternative futures, provides places for dialogue, as well as studies and forms communities. Art makes it possible to create new, identifiable narratives and revisit old stories. New discourses happening in the cultural field are usually ones that become commonly relevant later, and this makes them important. Cultural politics are too often considered as a separate field, even if everyone of us consumes culture and art in some form. Art and culture are inseparable part of all societal functions and connected to other activities. However, it is also important to understand that art and culture have value that is not based on their possible functions for example as tools for increasing well being. Art and culture are important as such.
The discussion about culture politics often revolves around the possible public, and even if this is relevant, we want to pay more attention to artists, art practitioners and cultural workers. Especially those working in the independent field are often dependent on project fundings and part-time, short-term jobs without any sense of safety and security. It is, however, often exactly this independent activity happening outside the established institutions that challenges and develops the whole field and in the long run impacts society more broadly. At municipal level these precarious agencies benefit the communal structures and cultural activities as cheap or unpaid workers. This partly explains why the costs of culture are often promoted to be low.
Professionals nonetheless deserve adequate compensation for their work and competence. And sometimes the municipalities lack understanding in how even investments and resources considered small can be noteworthy in the field of arts. Instead of always investing in big new projects and enterprises that need massive investments it would be an ecologically and ethically sustainable decision to invest on already existing practices and resources.
Goals:
– Non-discrimination: state-funded institutions (museums, theaters, schools etc) must commit to anti-racist policies and to fostering equality in all their practices. Institutions must provide better possibilities for people with disabilities to participate both as spectators and artists.
– Diversity in arts must be recognized and supported: Art imagines new realms. This requires new forms and practices that may not correspond to general expectations of what art is and should be. Recognizing this requires understanding and expertise from the decisions makers and also ability and willingness to utilize the diverse backgrounds artists have.
– Art and culture increase regional appeal and decrease segregation: art and culture are important factors in increasing vitality both in regional and city level. Art is a way of developing and revitalizing rural areas.
– Cultural policy makers need to actively educate and inform themselves what content/projects art workers have initiated and why. This work is too often overlooked and replaced with ambiguous projects when instead it should be recognised, fostered and supported.
– Art functions in the intersection of global and local: while it is locally meaningful it is always also in interaction with international networks. This can be used as a model for other societal functions like education, urban planning, and communal services.
– Art and culture are often given remarkable tasks and also entitlements in strategy papers, but not always are these tasks and entitlements followed further. Expertise, transparency, new roles and tracking results should be increased so that these presented actions actually happen.
– Promises cities and municipalities give should be taken seriously: for example the promise given by multiple cities about providing more spaces and places for art and culture is not going to happen unless there will be more cooperation between different agents and functions inside administration and appointed personnel to advance this highly needed task.
– Covid regeneration: art and culture have suffered vastly from the pandemic and it can not only be the task of private funding to revive the field. Reconstruction must be considered as the most important task at the moment and there needs to be major additions in resources. This is not only a requirement but also an opportunity to reconstruct the way art and culture are seen and understood and start recognizing the competence of the field. A comprehensive plan considering also the future shrinkage of Veikkaus money and that would emphasize on creating new models for funding and collaboration is needed.