Porin kulttuurisäätöPorin kulttuurisäätö
Pori Biennaali 2020 – Not to Sing Like a City Bird Sings nähtävissä täällä
Biennaalin katalogin voi ladata täältä
TAITEILIJAT:
55-98 (Verna Kovanen & Krista Seppälä), Athanasía Aarniosuo, Helen Aleksandrova, Maria Andreou, Andrea Coyotzi Borja, Jernej Čuček Gerbec, Zahrah Ehsan, Pia Euro, Farbod Fakharzadeh, Saara Hannus, Henna Herranen, Vappu Jalonen, Anna Jensen, Eliisa Suvanto & Anni Venäläinen, Parsa Kamehkhosh, Marta Khrshanovskaya, Sara Kärpänen, Harri Laakso, Paola Jalili, Ilai Lehto, Lauri Linna, Saara Mahbouba, Martina Miño, Mahnaz Kh. Motazedi, Dana Neilson, Niko Tii Nurmi Sipiläinen, Tommi Ollikainen, Ragnar Rael, Taina Rajanti & Kitchen Philosophy, Miissa Rantanen, Niilo Rinne, Anne Roininen, Hanne Salonen, Shubhangi Singh, Matti Tainio, Marloes van Son, Sheung Yiu
KURAATTORIT:
Anna Jensen & Eliisa Suvanto
—
Porin kulttuurisäädön neljännen Pori biennaalin Not to Sing Like a City Bird Sings oli tarkoitus avata kesäkuussa 2020 Aalto-yliopiston maisteriopiskelijoiden vuosien aikana Porin Reposaaressa toteuttamien teosten arkisto yleisölle. Lisäksi näyttelyn lähtökohtana oli tehdä tutkimuksellista ja paikkasidonnaista taidetta näkyväksi Reposaaren kulttuurihistoriallisesti merkittävässä miljöössä entisen ympäristöntutkimuskeskuksen tiloissa sekä käsitellä paikan merkitystä taiteessa. Parhaillaan käynnissä oleva koronavirustilanne kuitenkin muutti suunnitelmat ja pakotti nopealla aikataululla reagoimaan haasteeseen, jonka edessä taide joka tapauksessa ilmastokriisin myötä tulee olemaan: kuinka tehdä, tuottaa ja esittää taidetta, joka ei perustu matkustamiseen ja materiaalisuuteen? Kuinka toimia globaalin ja lokaalin risteyksessä kotoa käsin?
Porin kulttuurisäädön toiminta on alusta lähtien perustunut joustavuuteen sekä näyttelykäytäntöjen kriittiseen uudelleenarviointiin. Kollektiivin ensimmäinen biennaali vuonna 2014 pohti biennaalia konseptina ja kokonaistaideteoksena. Nyt palaamme jälleen tämän kysymyksen äärelle: mitä biennaali voi olla ja edustaa tänä päivänä, minkälaisia muotoja sille voi antaa ja mitä voimme tästä oppia? Kuinka esittää taidetta kestävällä, tekijöitään tukevalla ja saavutettavalla tavalla? Miten toteuttaa paikkasidonnainen projekti paikattomasti, ryhmänä ilman fyysistä läsnäoloa? Paikattomuus ja läsnäolo resonoivat myös Porin kulttuurisäädön vuoden 2015 Porin maailmannäyttelyn teemaan ja toteutustapaan näyttelyssä kaikki teokset tulivat oleviksi puhelinkeskusteluissa kokijan ja taiteilijan välillä. Nyt käsillä olevassa projektissa paikka tulee olevaksi teosten kautta, teksteissä, kuvissa, videoissa, dokumentaatioissa ja reflektioissa.
Anna Jensenin ja Eliisa Suvannon kuratoima näyttely kokoaa yhteen Aalto-yliopiston visuaalisen kulttuurin (myöhemmin VICCA) maisteriohjelman kurssien ja Porin kulttuurisäädön toiminnan puitteissa toteutettuja teoksia vuosilta 2011–2019. Kantavana ajatuksena on ollut tutkia millaista taidetta syntyy, kun tekeminen tapahtuu esimerkiksi pääkaupunkiseudun, tai kuten vuoden 2019 Sandstorm – ympäristötaidenäyttely Yyterin dyyneillä, kaupunkien keskustojen ulkopuolella. Tällainen paikkasidonnainen työskentely mahdollistaa sekä rauhoittumisen uuden ympäristön äärellä että tavallisesta irrottautumisen tuottaman ennakkoluulottomuuden. Näyttelyn nimi viittaa juuri tähän tunteeseen, joka syntyy kaupungin ulkopuolelle ja sen kiireestä pois astumisesta.
Reposaari on läpi Porin kulttuurisäädön historian ollut meille merkityksellinen paikka. Se on myös ollut opiskelijoille paikka, jossa vuosi toisensa jälkeen on ollut mahdollisuus tutustua, kokea ja jakaa. Aallon henkilökunnalle se on ollut paikka, jossa jokainen uusi vuosikurssi on tullut tutuksi ja hioutunut yhteen ja jonka välityksellä on voitu kehittää jatkaa Porin yksikön luomia toimintamalleja: miten tutkimuksellisuus, kokeellisuus ja teoksellisuus nivoutuvat yhteen sekä opetuksessa että taiteen tekemisessä? Myös ensimmäistä Pori biennaalia pohjustava seminaari järjestettiin Reposaaressa ja sinne on monella tapaa–ajatuksissa, teoissa ja puheissa–palattu aina uudestaan. Nyt paikasta on tullut lähes myyttinen:näyttely, joka tapahtui ja ei tapahtunut. Tarkoituksena oli jakaa itsellemme tärkeän paikan kokemus yleisön kanssa, ja toisaalta avata paikallisille pääsy kaiken sen taiteen äärelle, joka Reposaaressa on vuosien aikana toteutettu. Sen sijaan olemme nyt keskellä tilannetta, jossa koko kentän tulevaisuus on hämärän peitossa. Näyttely ei olekaan enää pelkästään aiottu katsaus menneeseen, vaan myös paikka, jossa voidaan luoda suuntaviivoja tulevaan.
Näyttely, joiden oli tarkoitus tulla esille entiseen ympäristöntutkimuskeskukseen ja Reposaaren ympäristöön, tapahtuu nyt heinäkuussa avautuvana verkkoalustana ja painetun julkaisun muodossa. Vaikka suunnitellut opastetut näyttelykierrokset ja yleisön kohtaaminen jäävät kokematta, on näyttelyllä myös osallistava ja tapahtumallinen osuutensa: läpi vuosien keittiö on aina ollut Reposaaressa olemisen ydin. Paikka, jossa tullaan yhteen ja keskustellaan päivästä, tehtävistä, taiteesta, madoista ja maailmasta. Nyt Taina Rajantin paikan päälle suunniteltu Kitchen Philosophy tapahtuu verkossa, mutta jokainen on tervetullut osallistumaan, ja samalla tuomaan tapahtuman omaan keittiöönsä.
Näyttelyä ovat ystävällisesti tukeneet Aalto-yliopisto, Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahasto sekä Porin kaupunki.
Visit Pori Biennale 2020 – Not to Sing Like a City Bird Sings here
Download Pori Biennale 2020 exhibition catalogue here
ARTISTS:
55-98 (Verna Kovanen & Krista Seppälä), Athanasía Aarniosuo, Helen Aleksandrova, Maria Andreou, Andrea Coyotzi Borja, Jernej Čuček Gerbec, Zahrah Ehsan, Pia Euro, Farbod Fakharzadeh, Saara Hannus, Henna Herranen, Vappu Jalonen, Anna Jensen, Eliisa Suvanto & Anni Venäläinen, Parsa Kamehkhosh, Marta Khrshanovskaya, Sara Kärpänen, Harri Laakso, Paola Jalili, Ilai Lehto, Lauri Linna, Saara Mahbouba, Martina Miño, Mahnaz Kh. Motazedi, Dana Neilson, Niko Tii Nurmi Sipiläinen, Tommi Ollikainen, Ragnar Rael, Taina Rajanti & Kitchen Philosophy, Miissa Rantanen, Niilo Rinne, Anne Roininen, Hanne Salonen, Shubhangi Singh, Matti Tainio, Marloes van Son, Sheung Yiu
CURATORS:
Anna Jensen & Eliisa Suvanto
—
The fourth Pori Biennale, Not to Sing Like a City Bird Sings, was supposed to open for public in June 2020. The focus of the biennale was to open up the archive of art works, acts and interventions realised in Reposaari over the course of years by master students of Aalto University. Similar to other projects initiated by Porin kulttuurisäätö collective, the core was to highlight research based practices and site-specific art, this time in a ‘nationally important built cultural environment’, as the small city in western Finland in considered. The main biennale location was set to be an old environmental research center, once operated by the University of Turku and where many of the Aalto courses took place.
Like for many others the ongoing global covid-19 crisis forced us not only to re-evaluate these plans but also to react. The challenge, however, is not completely new, but something the art world inevitably needs to respond in the era of climate crisis: How to practice, produce and exhibit art in sustainable ways, rely less on travelling and materiality? How to operate at the crossroad of the global and the local – especially when isolated at home?
Since the beginning Porin kulttuurisäätö has based its methods and activities on flexibility and critical re-evaluation of exhibition practices.The first ever Pori Biennale in 2014 approached the question of a biennial as a concept and as a collective, total artwork. Now we are able to return this specific question: what can a biennale embody and represent? What kind of forms can it take and what can we learn from it? When operating as an artist-run freelance initiative it’s also crucial to think how artists and other actors involved can be supported. How to realise a site-specific project collectively and as a group without a physical place or presence? Again, these questions resonate with another project of ours, Pori World Expo (2015), where all of the artworks were experienced through a phone conversation between the artist and the visitor. in this exhibition the place and the location will be experienced through the artworks, texts, images, films, documentation and reflections.
Not to Sing Like a City Bird Sings curated by Anna Jensen and Eliisa Suvanto collects works realised by the students of Aalto University’s Visual Culture (and what later became ViCCA) MA program in 2011–2019. The aim of the exhibition is to study what kind of practices and approaches emerge when activity is taken away from the city centers and metropolitan areas. Themes, that were already visible in Sandstrom (2019) exhibition that took place in the Yyteri dunes.
We hope this edition of Pori Biennale is able to open up what kind of practices and approaches emerge when students (as well as professionals) are working outside of the metropolitan area or even city centers. This kind of site-specific working habits and methods allow us to take a break from the ordinary, to breathe, to spend time. So often the site-specific nature of working allows us to take a breather, spend time in unfamiliar surroundings and approach the experience with fresh eyes. It’s not about romanticizing the ‘outsider’ experience but rather ask what can happen when we allow ourselves to take a step back from the everyday. The title of the exhibition refers to this exact feeling of getting off the (often) dense and intensive city life.
Through Porin kulttuurisäätö’s history Reposaari has been a meaningful place for. Year after year it has also been a place for students where they can get to know each other, spend time together outside of the classrooms, and share their work. For the Aalto staff it has been a place where each of the class has become as ‘one’ and in where it has been possible to try, test and develop the so-called ‘Pori School’: how can research, experimental and artistic based practices be combined in teaching and in the process of making art? In Reposaari Porin kulttuurisäätö organized its first seminar, and in (so) many ways–in our thoughts, acts and stories–we’ve returned there over and over again. Now it seems the place has become almost mythical – an exhibition that both happened and didn’t happen. It was our dream to share this place with so much personal importance but also show all the local residents what has happened there over these past years. Instead, we are now not only mourning the loss of this exhibition but also worried about the immediate and long-term impacts for many. It has become evident that the exhibition will no more be the intended archive/review looking at the past, but a place where we are trying to outline the future.
The exhibition has been kindly supported by Aalto University, Arts Promotion Centre Finland, Finnish Cultural Foundation and City of Pori.